SEURAKUNTAVAALIT 2014
VAALIPÄIVÄ 9.11.2014
MIKSI MINÄ OLEN EHDOKKAANA?
Miksi Mia sinä olet mukana?
Kuulutko sinä muka kirkkoon?
Olet siis ehdolla sosialidemokraattien listoilla?
Miten voit joissain asioissa olla erimieltä, kun puolueen kanta on?
Mia sinä olet syntinen, kirkkoon kuuluvan pitää olla hyvä, kiltti, siveellinen, eikä ole koskaan tehnyt mitään väärää.
Miten sinä voit olla ehdolla?
Ensin olin sitä mieltä, että en lähde. On niin paljon muutakin. Kuitenkin mietittyäni ajan kanssa, päätin lähteä mukaan. Löytyikin monia syitä, lähteä mukaan.
Emmi käy seurakunnan kerhoa, hän ei ole päivähoidossa, vaan mummi hoitaa häntä päivät. Hän käy 2 kertaa viikossa kerhossa ja tykkää kovasti. Max oli myös samassa kerhossa aikoinaan ja sai kaikki valmiudet toimia ryhmässä, kavereita ja löysi oman uskonsa.
Seurakunnissa käy kato. Ihmiset lähtevät sieltä monesti yhden asian takia. Ja se asia on kipeä ja kiperä, jota tullaan puimaan vielä vuosikausia. Homojen ja lesbojen pitää saada mennä kirkossa naimisiin, muuten ei tasa-arvo toteudu!
Onko se muka näin? Minusta ei!
Kirkkoon ovat KAIKKI tervetulleita, kirkko ei syrji ketään. Kirkkoon voi mennä hautajaisiin, kastetilaisuuteen, vihkimistilaisuuteen, vaikka ei kuulu kirkkoon. Kirkkoon kuulumaton haudataan kirkkomaahan. Kirkkoon kuulumaton saa papilta siunauksen, jos omaiset niin haluavat. On vain yksi toimitus, josta kiistellään, jota kirkossa ei tehdä. Ainakaan vielä.
Seurakunta on monessa mukana. On isosleirit, partiot, kerhot kaiken ikäisille, nuorille ne eivät maksakaan mitään. Seurakunnat tarjoavat edullista ruokaa, vanhuksille, pientuloisille ja työttömille. Eikä siellä kukaan kysy, paljonko tienaat, jos tunnet voivasi mennä sinne. Kirkon Diakonia apu auttaa monia henkilöitä joilla on rahavaikeuksia. On konkreettista ruokakassin jakoa. On lähetystyötä ulkomailla ja kaikkea monenmoista muuta hyvää. Kirkon varat vähenevät kokoajan. Minä haluan kirkkovaltuustoon. Haluan päästä mukaan vaikuttamaan siihen miten näitä väheneviä varoja käytetään. On paljon omaisuutta, kiinteää. Tarvitaanko sitä kaikkea? Monet seurakunnan järjestämät toiminnat pitää säilyttää. Kerhoja pitää säilyttää. Pyhäkoulut, pientenlasten kerhot, perhekerhot, partioym. Vanhusten edulliset ruokailut. Kunnan ja sosiaalitoimen lisäksi on hyvä säilyttää myös kirkon auttavat tahot.
Minun uskoni
Minun uskoni on minun, ihan oma. Me kaikki jotka uskomme, uskomme omalla laillamme. Kukaan ei voi sanoa, että jonkun usko on väärä. Jokaisella on oikeus omaan uskoon.
Minun äitini on ateisti. Hän ei usko mihinkään. Se on hänen valintansa. Hän ei myöskään koskaan ole aliarvioinut minua uskoni tähden.
Minä en näytä uskovalta. En toimi, tai ole toiminut joidenkin mielestä uskovaisen tavoin.
Minä uskon, jumalaan, pyhään henkeen, jeesukseen ja raamatun oppeihin.
Raamatusta olen löytänyt tieni mitä kulkea. Olen tehnyt harha-askelia, mutta ei Jumala ole minua hyljännyt.
Roope-vauvan kuoleman myötä, jouduin kysymään kymmeniä ja kymmeniä kertoja, onko Jumala olemassa? Miksi hän rankaisee minua? No, ei Jumala rankaise ketään. Eikä Jumala aiheuta kenenkään kuolemaa. Roope kuoli, koska oli sairas ja kukaan ei sitä sairautta aiheuttanut. Uskoni horjui, mutta pysyi.
Minä olen kasvanut ihan itse uskovaksi. Olen lukenut paljon raamattua. Olen suurissa murheissa löytänyt sen sanoista rauhan. Ja tarkoituksen, miten tätä elämää olisi hyvä elää. Tee, niin kuin toivot toisten sinulle tekevän. Tee toisille hyviä asioita. Älä tapa. Älä varasta. Ja monta muuta viisasta asiaa voi lukea raamatusta. Kaikella on aikansa..
Usko on jokaisen oma asia.
Niin ja vielä se kiperä kysymys. Homot!!
Minulla on homoja ystävinä. Tunnen monta ja juuri olin häissä, joissa kaksi toistaan rakastavaa miestä rekisteröi parisuhteensa ja loistavat hääjuhlat juhlittiin. Minusta tämä on hyvä ja hieno asia, että näin voi tehdä. Heille kuuluisi ehdottomasti myös oikeus periä toisensa kuoleman jälkeen. Heillä pitää olla oikeus toistensa lasten adoptioon. Ja yleiseen adoptioon siinä vaiheessa, kun se taataan, että jos samaa sukupuolta oleva pariskunta ja hetero pariskunta on adoptio jonossa, niin molemmat parit ovat samalla viivalla, kun lasta heille valitaan tai tarjotaan. Eikä homo/lesboparia voida mitenkään syrjiä,he ovat täysin samassa asemassa adoptiossa, kun hetero pariskunta.
Kirkon käytävää pitkin en haluaisi, homojen ja lesbojen kävelevän alttarille papin vihittäväksi.
Tästä tulee sanomista, tästä kirjoituksesta. On niin monia, jotka ovat valmiit tuomitsemaan minut, uskoni ja ajatusteni takia. Ei haittaa, kommentit ovat tervetulleita ja edelleen kuljen selkäsuorassa, kohti seurakuntavaaleja.
Mia Heinonen
Kommentit
Lähetä kommentti