MINÄ LUPAAN..VAI USKALLANKO LUVATA?

Älä lupaa mitään!! Älä lupaa mitään!!

Nämä ovat sanat, mitä useissa vaalikoulutuksissa kielletään sanomasta. Mitään ei saa luvata!
Toisaalta ymmärrän sen, koska parissa edellisissä vaaleissa eräs P kirjaimella alkava puolue lupasi kaiken kääntyvän hyväksi ja paremmaksi, mutta nyt huomataan, että ei kannata luvata, koska lupauksista ei voi pitää kiinni.

Minä henkilökohtaisesti haluaisin luvata äänestäjilleni asioita, josta pidän kiinni kynsin ja hampain.

Ongelma on kuitenkin se, että politiikka on yhteistyötä ja kompromisseja, sekä oman ryhmän sisällä, että muiden ryhmien kesken.
Todellisuudessa näin ihan oikeasti onkin. Ei yksittäisen valtuutetun ajatuksella ja ehdotuksella ole merkitystä, ellei saa kaikkia muita puolustamaan omaa ajatustaan ja sen perusteella tehdään sitten päätös.
Totuus on myös ryhmäkuri, joka on totista totta. Kun ryhmä päättää, silloin on kaikkien oltava samaa mieltä, tykkäsi itse tai ei. Jokaisella on kuitenkin mahdollisuus kertoa oma mielipiteensä.
Puolueiden kesken tämä toimii myös näin. Otetaan ja annetaan. Kaikki joustaa vähän ja saadaan tehtyä isoja päätöksiä kaikkien hyväksi.

Siitä lupauksesta..

Minä lupaan, ajatella asiat aina kaupunkilaisen kantilta.
Minä lupaan tuoda ajatuksia, tietoa ja tunnelmia suoraan kaupunkilaisilta päätöksentekoelimiin.
Minä lupaan olla rehellinen ja suorapuheinen.
Minä lupaan ottaa asioista selvää, että minulla on faktatietoa.
Minä lupaan olla heikoimman puolella.
Minä lupaan olla oikeudenmukainen.
Minä lupaan, toteuttaa toimissani tasa-arvoisuuden toteutumisen.
Minä lupaan olla lupausteni arvoinen.


Mia