Työtön työnhakija osa 2

Olen ollut nyt työtön syyskuun 12 päivästä alkaen. Viisi viikkoa olin uravalmennuksessa, missä käytiin läpi työn hakemiseen liittyviä asioita. Tapasin siellä todella mukavan porukan ihmisiä. Erilaisia pituuksia olivat olleet työttöminä.
Eihän minulla aika ole tullut pitkäksi, koska ennen joulua oli paljon kokouksia ja touhua. Olen myös hoitanut tätä nivelrikoista peukaloa, joka aiheuttaa erilaista vaivaa myös kyynärpäähän sekä olkapäähän. Terveyskeskuksessa fysioterapeutti on ollut suureksi avuksi.

Niin niitä töitäkin pitäisi hakea.  Tarjoilijan työt on tällä kädellä tehty, se on varmaa. Töitä olen kyllä hakenut! Hain esimerkiksi päiväkotiin, mutta kokemus kun puuttuu, niin ei helposti pääse. Hain myös kurssille, mutta en tullut valituksi. Lähes joka päivä pyöritän te- toimiston sivuja ja etsin työtä. Paljon olisikin mielenkiintoisia vaihtoehtoja, mutta yksi ongelma on, ettei ole AMK tutkintoa ja sitten kun ei ole ajokorttia, niin moni työ jää hakematta.
Te-toimistojen tykkää mun ” yritysideasta”, mutta en ihan tällä valmistelulle voi sitä toteuttaa.
Fakta on, että huhtikuun alussa on oltava jotain töitä tai koulutusta.

On se karua, että pitää mennä ” ihan mihin vaan”, kunhan menee. Miltä sinusta tuntuisi mennä töihin, joka ei yhtään kiinnosta, tai mitä et yhtään osaa? Minusta se kuulostaa vastenmieliseltä. Anteeksi vaan.
Työkokeilun kokee moni ” orjatyöksi ”. Menet töihin päivärahalla ja sinulle opetetaan homma ja teet sitä mistä toinen saa kunnon palkan. Mitä jos et saakkaan minkäänlaista toimintaa, vaikka kuinka haet. Sitten sinusta riippumattomasta syystä putoaa päiväraha.

Olen myös varma, kun päivärahat putoavat, sillon nousevat monella sosiaaliset tuet. Sitäkö tällä nyt haetaan? Sekin on ihan paskaa, että nyt kun valtion taloustilanne paranee ja varmasti ihmisille löytyy enemmän oikeita töitä, niin hallitus vetää tästäkin pointsit ja väittää ensi syksynä, että aktiivimalli vei ihmisiä töihin. Hallituspuolueiden oikeistolaiset ihmiset ovat niin röyhkeitä porvareita, että varmasti kääntävät asian omaksi hyväkseen. 😡

Ei todellisuudessa työttömänä olo ole mitään hauskaa ja kivaa löhöilyä. Voin sen nyt kertoa ihan kokemuksesta.
Päivärahat on kuitenkin paljon pienemmät kuin palkka. Oikeasti pitää miettiä rahan käyttöä.
Kotona pitää keksiä puuhaa, koska helposti on tekemättä mitään. Ja ainakin minulla on siitä huono-omatunto.
Sosiaaliset piirit pienenee. Työssä kuuluu aina yhteisöön, jossa ollaan samaa sakkia.
Päivissä ei ole välttämättä mitään rytmitystä.
Onneksi minulla on politiikka, pystyn ja voin lukea paljon materiaaleja. On kokouksia ja tapahtumia joihin voi mennä. Kotiväki tykkää,  kun olen kotona. Teen itse kaikki ruoat. Olen kotona iltapäivät kun lapset tulee koulusta. Voidaan ulkoilla ilman aikatauluja. Olen opetellut leipomaan ja teen erilaisia ruokia ja kokeilen uutta. Positiivisesti kun ajattelee, uskon että tällä kaikella on tarkoitus.
Se että jäin työttömäksi konkurssin takia sekä kaikki se, mitä kuraa oli useamman vuoden jo ollut,  jättää minuun jäljen joka ei koskaan parane, mutta opettelen elämään sen kanssa. Ainakin tiedän mitä ja minkälaista en halua. Yritän kääntää sen kuitenkin voimavaraksi, josta on tulevaisuudessa apua itselleni ja muille.