Ajatuksiani vanhuspalveluiden tilanteesta!

On ollut korkea aikakin nostaa yksityisten yritysten toimet ja toiminta vanhustenhoidossa esiin.

Paljon on huhupuheita, asioista puhutaan ja yksittäiset asiat sekä epäkohdat nousevat esiin.

Kyllä on tiedossa, että vanhuksia myös rahastetaan näissä yrityksissä. Kaikki maksaa. Ihminen itse maksaa aina tietyn osan ja kaupunki ostaessaan palvelua yritykseltä, maksaa yritykselle. Kaupunki maksaa sovitun summan ja nämä ovat kaupungin omaan budjettiin kirjattua menoa.

On suorastaan pöyristyttävää, että asiaan jotkut kommentoivat, että tämä vanhusten tilanne erilaisissa hoitokodeissa ei parane desimaaliluvuilla. 0.5 vai 0.7?  Näin kommentoidessa, tehdään muista tyhmiä ja muka tietämättömiä. Tämähän on tapa vastata ja kiertää vastaus. Opetellet poliitikot käyttävät tällaisia vastauksia.

Ei tilanne desimaaleilla paranekaan, jokainen meistä sen tietää aivan varmasti. Lähtökohdan hoivapalveluissa tulisi olla vähintään 0.7 hoitaja,  kohde kohtaisesti tarvittava määrä hoitajia ja niitä, jotka ovat avustavissa tehtävissä, ruoka tehtävissä, siivouksessa ja viriketoiminnassa. Onhan se käsittämätöntä, että hoitajat, jotka hoitavat tekevät kaikkea muuta samalla. Kaikki aika on poissa ihmisen lähellä olemisesta.

Kaupungit tekevät sopimuksia yksityisten hoivayritysten kanssa, kun yritys vastaa niitä kriteereitä, jotka eri kaupungeissa on sovittu, otetaan yritys hoivapalveluiden tuottajaksi.  Yrityksiä kilpailutetaan ja kilpailun voittaa tietyt sovitut kriteerit täyttävä/ voittava.

Yritykset raportoivat sovituin ajanjaksoin toiminnastaan, on myös palautekyselyitä omaisille, henkilöstölle ja asukkaille.

Mielestäni, pelkkä raportointi ei riitä. Kaupungeilla on rahaa ostaa palveluita yrityksiltä, on oltava myös resursseja tehdä tarkastuskäyntejä ja reagoitava JOKAISEEN NEGATIIVISEEN PALAUTTEESEEN AINA!

Ja se, että ei ole osaamista kilpailuttamisesta tai muuta tarvittavaa osaamista ei ole tarpeeksi, silloin on katsottava peiliin ja toimintatapoja on muutettava.

On erittäin huolestuttavaa, että työntekijöiden huoleen ei vastata. Niillä, jotka päivittäin töitä tekevät, on AIVAN VARMASTI se todellisin tieto, miten asiat ovat. Omaisten huolet ja murheet menevät aivan ensimmäisenä tietenkin niille hoitajille, jotka ovat työssä. Huolestuttavaa on sekin, että työntekijät, eivät uskalla aina viedä asioita eteenpäin. On pelko työpaikan menettämisestä.

Onneksi Super ja Tehy ovat ottaneet koppia näistä työntekijöiden huolenaiheista. On oltava ainakin yksi taho, joka uskoo ja luottaa aina työntekijöiden sanaan.

Jokainen vanhus kotona ja erilaisissa palveluyksiköissä ansaitsee parhaan mahdollisen hoidon ja huolenpidon. Turvallisuuden, hoidon, ruoan, pesut, ulkoilut ja virikkeet sekä tarpeeksi ihmisiä ympärille, että kaikki toteutuu.