On ollut korkea aikakin nostaa yksityisten yritysten toimet
ja toiminta vanhustenhoidossa esiin.
Paljon on huhupuheita, asioista puhutaan ja yksittäiset
asiat sekä epäkohdat nousevat esiin.
Kyllä on tiedossa, että vanhuksia myös rahastetaan näissä yrityksissä.
Kaikki maksaa. Ihminen itse maksaa aina tietyn osan ja kaupunki ostaessaan
palvelua yritykseltä, maksaa yritykselle. Kaupunki maksaa sovitun summan ja
nämä ovat kaupungin omaan budjettiin kirjattua menoa.
On suorastaan pöyristyttävää,
että asiaan jotkut kommentoivat, että tämä vanhusten tilanne erilaisissa
hoitokodeissa ei parane desimaaliluvuilla. 0.5 vai 0.7? Näin kommentoidessa, tehdään muista tyhmiä ja
muka tietämättömiä. Tämähän on tapa vastata ja kiertää vastaus. Opetellet
poliitikot käyttävät tällaisia vastauksia.
Ei tilanne desimaaleilla paranekaan, jokainen meistä sen
tietää aivan varmasti. Lähtökohdan hoivapalveluissa tulisi olla vähintään 0.7
hoitaja, kohde kohtaisesti tarvittava
määrä hoitajia ja niitä, jotka ovat avustavissa tehtävissä, ruoka tehtävissä,
siivouksessa ja viriketoiminnassa. Onhan se käsittämätöntä, että hoitajat,
jotka hoitavat tekevät kaikkea muuta samalla. Kaikki aika on poissa ihmisen
lähellä olemisesta.
Kaupungit tekevät sopimuksia yksityisten hoivayritysten kanssa,
kun yritys vastaa niitä kriteereitä, jotka eri kaupungeissa on sovittu, otetaan
yritys hoivapalveluiden tuottajaksi.
Yrityksiä kilpailutetaan ja kilpailun voittaa tietyt sovitut kriteerit
täyttävä/ voittava.
Yritykset raportoivat sovituin ajanjaksoin toiminnastaan, on
myös palautekyselyitä omaisille, henkilöstölle ja asukkaille.
Mielestäni, pelkkä raportointi ei riitä. Kaupungeilla on
rahaa ostaa palveluita yrityksiltä, on oltava myös resursseja tehdä
tarkastuskäyntejä ja reagoitava JOKAISEEN NEGATIIVISEEN PALAUTTEESEEN AINA!
Ja se, että ei ole osaamista kilpailuttamisesta tai muuta
tarvittavaa osaamista ei ole tarpeeksi, silloin on katsottava peiliin ja
toimintatapoja on muutettava.
On erittäin huolestuttavaa, että työntekijöiden huoleen ei
vastata. Niillä, jotka päivittäin töitä tekevät, on AIVAN VARMASTI se
todellisin tieto, miten asiat ovat. Omaisten huolet ja murheet menevät aivan
ensimmäisenä tietenkin niille hoitajille, jotka ovat työssä. Huolestuttavaa on
sekin, että työntekijät, eivät uskalla aina viedä asioita eteenpäin. On pelko
työpaikan menettämisestä.
Onneksi Super ja Tehy ovat ottaneet koppia näistä
työntekijöiden huolenaiheista. On oltava ainakin yksi taho, joka uskoo ja
luottaa aina työntekijöiden sanaan.
Jokainen vanhus kotona ja erilaisissa palveluyksiköissä
ansaitsee parhaan mahdollisen hoidon ja huolenpidon. Turvallisuuden, hoidon,
ruoan, pesut, ulkoilut ja virikkeet sekä tarpeeksi ihmisiä ympärille, että
kaikki toteutuu.
Kommentit
Lähetä kommentti